Siena on kolmelle kukkulalle viinitarhojen ja oliivilehtojen ympäröimänä levittäytynyt kaunis toscanalainen kaupunki. Siena ja sen ympäristö ovat sopusuhtaista seutua: ei mitään turhaa eikä liikaa, ei tylsää, ei raskasta, vaan rentoa, mielenkiintoista ja nautinnollista. Siena on vanhan kilpailijansa Firenzen vastakohta: ei renessanssia, vaan keskiaikaa, ei järjettömiä, vaan normaaleja turistiruuhkia, ei liian ylihintaisia turistimenyitä. Lisäksi Sienassa on vähemmän todennäköistä joutua taskuvarkaan kohteeksi, sillä Siena lukeutuu Italian turvallisimpiin kaupunkeihin. Kaupungin historiallinen keskusta on ansaitusti listattu Unescon maailmanperintöluetteloon. Siena oli yli neljä vuosisataa kestäneen Sienan tasavallan (1000-luku-1555) pääkaupunki. Sen, että Sienalla oli joskus oma valtiollinen kukkaronsa hallussaan, huomaa heti: keskiaikaisten asemakaavasuunnittelijoiden toteuttamat arkkitehtoniset ratkaisut ovat vaikuttavia. Siena on toisaalta mahtava ja – yllättävä kyllä – kaupungissa valitsee intiimi tunnelma.

Sienan perusolemus tiivistyy ehkä parhaiten Piazza del Campo –nimisellä viuhkamaisella keskusaukiolla. Aukio on rakennettu hyvin leveästi (kuten perinteisesti pääkaupungeilla on ollut tapana), ja ympärille on jätetty paljon tilaa. Tuntuu, että aukion ympäröimät punatiiliset talot ovat juuri täydellisessä sopusuhteessa viuhkanmuotoisen aukion kanssa eivätkä ole esimerkiksi koolla pilattuja. Piazza del Campo on yhtä viehättävä sekä päivällä että yöllä. Piazza on aina täynnä hymyileviä ihmisiä, jotka vapaamuotoisesti istahtavat (tai asettuvat makuulle) aukiolle eväidensä kera ja jutustelevat. Kukapa ei hymyilisi jos asuu näin hienossa kaupungissa! Monet näistä istujista ovat opiskelijoita. Ei mikään uusi ilmiö, sillä Sienan yliopisto kuuluu Euroopan vanhimpiin (perustettu jo 1240). Aukion laidalla on useita ravintoloita, joihin on mukavaa istahtaa ja nautiskella lämpimästä ja iloisesta tunnelmasta. Jotkut aukion ravintolat (baarit) ovat avoinna myös ruokailuajan ulkopuolella. Sinne vaan haukkaamaan alkupalaa vaikkapa Aperolin kyydittämänä.

Sienan maamerkki on aukion varrella sijaitseva Palazzo Pubblico. Tämä on kaunis punatiilinen kaupungin hallintopalatsi, jota koristelevat goottilaistyyliset ikkunat ja aikakaudelle (1297-1310) tyypilliset ampuma-aukot. Palatsi on upea myös sisältä. Rakennuksen yläkerrassa sijaitsee Museo Civico, jossa pääsee ihailemaan italialaisen kulttuurin saavutuksia. Kokoelman merkittävimpiä teoksia on Ambrogio Lorenzettin maalaama freskosarja Hyvän ja huonon hallinnon allegoria (1338), joka on Euroopan tunnetuimpia keskiaikaisia maallisaiheisia freskoja. Toinen merkittävä teos on kuuluisan goottilaistaiteilijan Simone Martinin maalaama Guidoriccio de Folignoa esittävä taulu. Kyseisen Guidoriccion ammatti oli muuten kondottieeri (keskiaikainen palkkasoturipäällikkö). Palazzo Pubblicoon kuuluu myös Torre de Mangia -torni. Torniin kiipeäminen vaatii hyvää kuntoa ja tarmoa, sillä 102 metrin korkeaan torniin johtaa noin 500 porrasta. Kiipeilijä palkitaan perille päästyään ainutlaatuisella näkymällä yli Sienan. Kaupunginosien hevoskilpailut Piazza del Campon aukion laatat, on jaettu yhdeksään lohkoon, jotka kunnioittavat kaupungin keskiajalla hallinnutta yhdeksää neuvostoa. Laatoilla myös tapahtuu muuta kuin se, että niillä voi istua ja nauttia omia eväitä.

Yksi tärkeimmistä tapahtumista on Palio di Siena, kaksi kertaa vuodessa (2.7. ja 16.8.) tapahtuva hevoskilpailu. Siinä kilpailee Sienan 17 kaupunginosaa, contradaa. Perinne polveutuu ainakin jo vuodesta 1238. Tämän suositun hevoskilpailun säännöt ovat ilmeisesti vähemmän ritarimaiset, sillä tyyli on vapaa, mutta pukukoodi on tiukka: jokaisen contradan edustaja täytyy pitää päällään vain omaan kaupunginosaansa kuuluvaa keskiaikaistyylistä asua. Se, että contrada välillä vaihtuu, huomaa kävellessään myös tavallinen turisti nähdessään kaupunginosaa esittävän symbolin. Jos pantteria esittävä veistos näyttäytyy vasemmalta puolelta, se tarkoittaa, että siitä alkaa pantterikortteli ja kilpikonnakortteli päättyy. Näitä värikkäitä keskiaikaistyylisiä pukuja voi nähdä Sienassa myös muulloinkin kuin varsinaisena Paliopäivänä, jos onni potkii. Adrianin henkilökunta oli onnekas ja näki Palio-kilpailua muistuttavan nuorten Minimasgalano -nimisen tapahtuman. Siinä ei toki ratsastettu, vaan kouluikäiset pojat heittelivät taidokkaasti ilmassa omia contaradojaan symboloivia lippuja. Kylläpä joissakin maissa on kunnioitusta herättäviä perinteitä! Sienan keskiaikaiset kapeat kadut muistuttavat välillä, ettei kannata luottaa sokeasti nykyaikaisiin navigaattori-keksintöihin. Niinpä matkapuhelinsovellus väitti Adrianin henkilökunnalle, että matkaa tiettyyn kohteeseen olisi muka 10 kilometriä, vaikka etäisyys sinne oli todellisuudessa vain 100 metriä. Nykyaikaisia sovelluksia ilmeisesti hämäsivät rakennusten paksut seinät, joiden kautta ei voi helposti tulkita sijaintia. Näitä paksujen palatsien seinissä Adrian muuten ihmetteli useita kiinnitettyjä metallirenkaita. Paljastui, että niihin kiinnitettiin keskiajalla hevosia, kun tultiin kylään. Vähän niin kuin 1960-luvun pysäköintimittarit.

Sienan toinen tärkeä nähtävyys on katedraali, Il Duomo. Tämä on kaunis romaanilais-goottilaistyylinen, valtaosin 1200-luvulla rakennettu raidallinen tuomiokirkko, jonka julkisivua koristaa musta ja valkoinen marmoriyhdistelmä ja joka toistuu raitoina myös sisällä. Katedraalin suunnittelivat isä ja poika Nicola ja Giovanni Pisano. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan tarkoituksena oli rakentaa kristikunnan suurin kirkko, mutta suunnitelmat menivät uusiksi osittain mustan surman johdosta ja osittain firenzeläisten saavutettua alueellisen ylivallan, joten rahatkin loppuivat kesken. Suurkirkolle kaavailtuja ääriviivoja voi kuitenkin nykyisinkin hahmottaa, jos osaa katsoa tarkkaan (tai jos paikalla sattuu olemaan Sienaa tunteva opas). Katedraalin sisällä ei voi olla huomiomatta kaunista Nicola Pisanon veistämää saarnastuolia, joka kuuluu gotiikan kuvanveiston mestariluomuksiin. Kirkon merkittäviin teoksiin kuuluu myös Sienan huipputaiteilijoiden tekemät 59 lattiapaneelia. Katedraali sijaitsee Piazza del Duomo-aukiolla. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös muita rakennuksia, mm. Museo dell’ Opera Metropolitana-museo, jossa ovat esillä mm. Duccio-taiteilijan maalaama goottilaistaiteen mestariteos Maestà ja kastekappelin kastemalja. Vaikka Siena on kaunis historiallinen kaupunki ja siellä on paljon nähtävää, siellä on myös paljon ostettavaa. Keskustan ostoskadut sijaitsevat Piazza del Campon läheisyydessä, ja hyvällä maulla somistetut näyteikkunat houkuttelevat pistäytymään kaupoissa, vaikka kuinka yrittäisi henkisesti vastustaa kulutusyhteiskuntaa. Italiasta kun löytyy tavaraa, joka eroaa pohjoismaisen pelkistetyn tyylin muotoiluperinteestä. Niinpä Adrianin ostoskassiin päättyivät pehmeät Italiassa valmistetut kävelykengät ja leopardikuosiset lenkkarit, bleiseri ja leveälierinen sininen huopahattu. Toinenkin eroavaisuus löytyy verrattuna suomalaiseen kaupankäyntikulttuuriin: Suomessa on totuttu tekemään kaikki itse, mutta Italiassa palvellaan mielellään. Adrian ei loukkautunut laisinkaan kun myyjä toi ja vei kenkiä, välillä soviteltiin, välillä myyjä jälleen toi ja vei ja kommentoi. Kehtaako tässä sanoa, että shoppailu oli jopa miellyttävä kokemus. Lisätietoja: terredisiena.it.

Seuraava pysähtymispaikkamme oli huomattavasti vilkkaampi. Tasan 334 metriä korkean kukkulan huipulla kohoava San Gimignano -niminen kaupunki on Sienan tavoin Unescon maailmanperintökohteiden listalla. San Gimignanon siluetti erottuu hyvin monesta suunnasta. Se on tornien kaupunki. Niitä oli aikoinaan 72, joista on jäljellä 13. Sekin on paljon siihen nähden, että kyseessä on vain noin 8000 asukkaan kokoinen kaupunki. Tornien rakentamisvillitys on 1300-luvulta peräisin, jolloin hyvinvoivat perheet halusivat osoittaa, että heillä menee taloudellisesti hyvin. Sen aikakauden statussymboli. Koska siihen aikaan torneja oli näinkin paljon, siitä loogisesti seuraa, että kaupungilla meni keskiajalla taloudellisesti oikein hyvin. Suopeaan taloudelliseen kehitykseen takana oli kaupungin sijainti. Noin 900-luvulla San Gimignanon kautta kulki Via Francigena -niminen pyhiinvaeltajien reitti, jota matkalaiset (lähinnä Ranskasta) kulkivat kohti Roomaa. Mainittu keskiajan matkailun harjoittaminen ei ole kuitenkaan ainoa kaupungin kehityksen syy, vaan kaupunki vaurastui myös hyvän ilmastonsa ja maaperänsä vuoksi. Tuotteista tärkeimmät olivat sahrami ja viini, jotka menestyivät San Gimignanossa erinomaisesti. Tätä tietotaitoa on jatkettu jo yli vuosituhannen verran. Sahramin viljelystä tuli ”kovaa valuuttaa” 1200-luvulla, jolloin rahan sijasta kaupunki maksoi velkojansa sahramilla. Myös laadukkaasta Vernaccia-viinistä tuli suosittu tuote jo keskiajalla. Nykyisinkin San Gimignanon ravintoloissa tarjottu talon viini on usein juuri kyseinen vähän suolaisen makuinen Vernaccia. Mitä ylellisyyttä! Mutta kuten kaikki menestystarinat loppuvat aikanaan, niin päättyi myös San Gimignanon tarina, kun kaupunki joutui firenzeläisten käsiin noin 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vuoden 1348 jälkeen San Gimignano ei saavuttanut enää koskaan vastaavaa merkittävää kaupungin statusta. Sahramin viljelyperinne San Gimignanossa kuitenkin jatkuu. Kaupungin ympärillä on yhä olemassa sahramitiloja, joilla tuotetaan tätä arvokasta maustetta. Sahramilla voidaan maustaa vaikkapa jäätelöä. Helppoa rahaa se ei kuitenkaan ole: yhteen sahramigrammaan tarvitaan noin 120-140 krookusta! Näyttää myös siltä, että keskiajalla aloitettu ”pyhiinvaellusperinne” on jälleen palaamassa San Gimignanoon, toki nyt vähän erilaisessa muodossa: kaupungissa käy vuosittain noin miljoona vierailijaa, jotka tulevat kaupunkiin nauttimaan tästä vuosisatojen varrella hyvin säilyneestä keskiaikaisesta tunnelmasta. Kesäisin täällä on aika ruuhkaista. San Gimignanon päänähtävyyksiä ovat Piazza della Cisterna ja Piazza del Duomo, jonka varrella sijaitsee Colleggiata-kirkko freskoineen. Kaupungin korkein torni on 54-metrinen Torre Grossa. Adrian suosittelee tuliaiseksi San Gimignanosta vaikkapa italialaista laadukasta nahkatavaraa, laukkuja tai kenkiä. Sekä tietysti Vernaccia-viiniä, sahramia ja maukasta paikallisherkkua, Panforte-hedelmäkakkua, jota on saatavilla useista konditorioista. San Gimignanoon ei arvatenkaan voi pysäköidä, vaan paikoitusongelmat on ratkaistu kolmen pysäköintialueen avulla kaupungin muurien ulkopuolella.

Viineistä kuuluisa Chianti Seuraava kohde Chianti odottaa koillisessa. Chiantin alue ulottuu Firenzestä Sienaan ja siitä jonkin verran itään. Chianti tunnetaan yleisesti hyvistä punaviineistä. Chiantin alueella on viljelty viiniä jo tuhansien vuosien ajan leudon ilmaston ja hedelmällisen maaperän ansiosta. Vaikka muuallakin maailmassa viljellään viiniä, Chiantissa on kuitenkin jotakin erilaista kuin missään muualla: maisemissa vuorottelevat kukkulat, sypressit ja tietysti toscanalaiset perinteiseen tyyliin rakennetut kivitalot. Kukkuloilla näkyy lampaita ja lehmiä, jotka rauhallisesti märehtivät omaa päivällistään. Chiantissa on toki isompia ja pienempiä taajamia paikallisnähtävyyksineen, mutta Adrianin mielestä parasta Chiantissa ovat juuri nämä upeat kukkulamaisemat, joissa silmä ja sielu lepäävät. Chiantista tuli maailman ensimmäinen virallisesti määritelty viinialue jo 1716. Kyseisellä Chianti Classicon alueella on 7 000 hehtaaria viinitarhoja. Lajikkeina ovat punaiset Sangiovese ja Canaiolo sekä valkoiset Malvasia ja Trebbiano. Chiantia tuotetaan seitsemällä alueella, mutta vai Classico -alueen kukkuloiden viinistä saa käyttää nimeä Classico. Pulloissa se erottuu mustalla kukkosinettillä. On monia tapoja lähestyä tätä viinialuetta. Tavallisesti suositellaan tietä S222, joka johtaa Firenzestä Castellinaan ja sieltä tietä S429 Raddaan ja edelleen tietä S408 kohti Sienaa. Tämä tie on usein merkitty maisematieksi paremmissa autokartoissa tai karttakirjoissa. Vaikka tätä tietä suositellaan ja sitä toki kannattaa ajaa ainakin tien leveyden puolesta, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muualla Chiantin pienempien teiden varrella olisi yhtä kauniita maisemia. Siinä tapauksessa kannattaa olla mukana riittävän tarkka autokartta tai navigaattori (tai molemmat). Chiantin pikkutiet ovat mutkaisia, niissä on serpentiinejä ja ahtaita paikkoja, jalankulkijoita ja kaikkea muuta siltä väliltä, joten ajaessa kannattaa olla äärimmäisen varovainen. Juuri sellaiselle tielle päädyimme tullessamme San Gimignanosta ja pysäköimme Castello di Gabbianon viinitilalle. Pysäköintipaikalla sattui olemaan eräs nuori tummatukkainen italialaismies, joka huudahti meille: ”Welcome to paradise!” Hän ei paljon liioitellut, paratiisilta se kyllä näytti. Laskevan auringon alla ihailimme kumpuilevia maisemia viinitarhoineen, jotka olivat juuri saaneet kullankeltaisen värin lehdilleen. Viinitilan omistaja järjesti meille heti viininmaistiaiset. Tulosten perustella Adrian osti tuliaiseksi kotiin laadukkaat jouluviinit, joita ei Suomesta saa. Sen lisäksi ostoskoriin päättyi myös tilan tuottamaa oliiviöljyä, sekin tietysti huipputuotetta. Chiantin tiet johtivat Adrianin Greve In Chiantin (Chiantin ”pääkaupungin”) kautta takaisin Sienaan. Lisätietoja: visittuscany.com.

Etelä-Toscanasta on kotoisin myös finocchiona, fenkolilla maustettu salami. Toscanassa arvostetaan tryffeleitä ja sieniä, esimerkiksi tatteja, artisokkaa ja kastanjoita. Maakunnan kuuluisa lammasjuusto on peccorino. Hyvin nälkäiset matkailijat ilahtuisivat varmaan maistaessaan bistecca alla fiorentinaa – noin 5 cm paksua ja varmaan 20 cm kokoista pihviä. Kevyempää pääruokaa löytyy riistasta, esimerkiksi jänismuhennosta lepre in dolcea, jäniskastikepastaa papardelle alla leprea tai villisikakinkkua prosciutto di chinghialea.

Toscanan rannikon kävijät voivat puolestaan nauttia esimerkiksi maukkaasta meribassista tai täytetyistä kalmareista. Viareggion erikoisuus on cacciucco-kalapata. Toscanan jälkiruoista mainitsemme mm. cantucci-mantelipikkuleivät, zuccottot sekä manteli- ja pähkinämakuiset sokerikakut. San Gimignanossa syödään panfortea (manteleista, sukaateista ja karamelisoiduista hedelmistä valmistettua kakkua) ja Sienassa vastaavaa kakkua kutsutaan panpepato. Toscanan tunnetuimmat punaviinit tulevat Chiantin, Montalcinon ja Montepulcianon alueelta. Valkoviinin ystävät voivat nauttia San Gimignanon seudulla tuotetusta Vernacciasta. Tyypillinen toscanalainen jälkiruokaviini on Vin Santo, jota usein nautitaan cantuccini-mantelikeksien kera. Matkailijoiden iloksi toscanalaisissa ravintoloissa tarjotaan monesti ravintolan omaa pöytäviiniä, joka on laadultaan sellaista, jota Suomessa myydään laatuviininä. Toscanalaisten tavallisten ravintoloiden hintataso on keskimäärin maltillinen. Kalliimpaa on syödä sellaisten kaupunkien keskustassa, joissa käy paljon turisteja (mm. Firenze, Pisa, Siena, San Gimignano, Toscanan rannikko). Lisäksi näissä paikoissa usein tarjotaan turistimenyytä, joka on maultaan keskinkertainen. Sen sijaan kannattaa suunnata keskustan ulkopuolelle ja varsinkin Toscanan maaseudulle, jossa matkailija pääsee nauttimaan aidosta lähiruoasta. Hintataso voi joskus yllättää mukavasti. Adrianin henkilökunta pääsi todistamaan tapauksen, jolloin tavalliselta huoltoasemalta ostettu aamiainen maksoi 4 euroa. Siihen sisältyi kahdesta appelsiinistä puristettu tuore appelsiinimehu, loistava cappuccino ja juuri uunista tullut voisarvi. On vaikeata kuvitella, että siihen hinta-laatusuhteeseen pääsisi koto-Suomessa. Lisätietoja: visittuscany.com.